Suurelle Valkoiselle Kaavoittajalle

Intiaanipäällikkö Seattlen kuuluisa vastaus USA:n presidentille vuodelta 1854 inspiroi kirjoittamaan nämä lauseet:

Helsingin Suuri Kaavoituspäällikkö lähettää meille sanan, että hän haluaa kaavoittaa meidän maamme Pohjois-Vuosaaressa, Mustavuorella. Suuri Päällikkö lähettää meille myös ystävyyden sanoja ja vakuuttaa hyvää tahtoaan meille. Se on hänelle kunniaksi, mutta me tiedämme, että Kaavoittaja voi ottaa maamme väkivalloin, jos haluaa. Hänellä on aseet siihen.

Jokainen pala tätä maata Mustavuorella on pyhä vuosaarelaisille ja puissa virtaava mahla kuljettaa mukanaan muistojamme. Kallioiset harjanteet, lehtojen rehevyys, kukkivat sinivuokot, rämeen tupasvilla, lintujen laulu ja ihminen - kaikki kuuluvat samaan perheeseen. Kun siis Helsingin Suuri Kaavoituspäällikkö lähettää meille sanan, että hän haluaa kaavoittaa Mustavuoren alueen, hän vaatii meiltä todella paljon.

Suuri Päällikkö sanoo, että hän varaa meille paikan, jossa voimme ulkoilla, kun tämä metsä, nämä niityt ja kalliot on meiltä viety. Mutta hän tarjoaa meille paikkaa, johon on kuljetettu ihmisen myrkyllisiä jätteitä monen vuosikymmenen ajan. Hän tarjoaa meille vakavasti sairasta maata, josta huokuu ilmaan metaani- ja rikkikaasuja.

Tätä emme ymmärrä. Haluamme tuntea jalkojemme alla äiti maan ja sen kalliot eikä ihmisen myrkkyjä täynnä olevaa jätekasaa. Haluamme hengittää raikasta metsän ilmaa eikä metaanikaasua.

Me emme harkitse tarjoustanne ulkoilla reservaatissa, jossa ei ole yhtään puuta, jonka alla voisi levätä ja mietiskellä.

Vuosaarelainen on jo pitkään joutunut väistymään etenevän kaavoituksen tieltä, niin kuin usva häipyy vuorilta aamuauringon noustessa. Olemme menettäneet rakkaita muistojemme maisemia Meri-Rastilan, Rastilankallion, Kallahden, Aurinkolahden, Porslahden, Villasaaren, Omenamäen, sataman, kanavan ja täydennysrakentamisen alle. Olemme väistyneet rakkailta sienestyspaikoiltamme, mustikkametsistämme, viljelypalstoiltamme, hiihtoladuiltamme ja vapaaehtoisesti lahjoittaneet maat Suurelle Kaavoittajalle.

Kaavoittajalle yksi paikka on yhtä hyvä kuin toinenkin, sillä hän on kuin muukalainen, joka tulee yöllä ja ottaa maan, jota sanoo tarvitsevansa. Maa ei ole hänelle veli vaan vihollinen, ja kun hän on kaavoittanut sen, hän jatkaa matkaansa toisille kaavoituskentille. Hänen ahneutensa nielaisee kaiken ja jäljelle jää vain - kaavoitettua rakennusmaata.

Yhden asian me tiedämme: Kaikella on yhteys. Valkoinen Kaavoittajakaan ei voi välttää yhteistä kohtaloamme. Hänkin joutuu joskus hengittämään myrkyllistä ilmaa, jos metsiä ei enää ole tässä kaupungissa.

Voi olla, että meistä lopulta tulee veljiä. Sen me näemme.